Vakavasti ottaen, istun tähän aikaan kotona kipeänä, ja televisiosta tulee My super sweet 16. Katson sitä sivusilmällä, ja muistan mikä tässä maailmassa on vikana. Kiukuttelevat, diivailevat teinit, jotka saavat aina haluamansa, mutta joista ei kasva koskaan aikuisia? Lähtökohtaisesti ongelma on tietysti vanhemmissa. Tässä muutama esimerkki:1. Kun lapsi vie äitinsä kauppaan ostamaan kenkiä, ja lapsi ilmoittaakin OTTAVANSA kolme paria (jokaisella hintaa 5000 dollaria), mikä on vanhemman tehtävä?
a) Kieltäytyä maksamasta.
b) Tehdä selväksi, että mikäli kengät ostetaan, on lapsen tehtävä töitä kotona ansaitakseen ne.
c) Näyttää selvästi järkyttyneeltä, mutta hetken hiljaisuuden jälkeen vain hymyillä ja kävellä kassalle maksamaan.
Ratkaisu: Tämä Sweet 16-mama valitsi vaihtoehdon c. Joka ikisessä kaupassa. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä hänen päässään liikkui.
2. Äidin kullannuppu sovittamassa toinen toistaan pienempiä ja kimaltelevampia mekkoja (kertoen kameralle kyseessä olevan hänen elämänsä vaikein päätös). Päällä on mekko, joka on selästä täysin avoin, peittää takapuolen juuri ja juuri, ja kaiken lisäksi sivuilla on vielä halkiotkin. "Äiti, onko tää liian lyhyt?" Mitä pitäisi vastata?
a) "Olet alaikäinen lapseni, enkä anna sinun julkisesti esiintyä noin. Löydät varmaan kauniin mekon, joka sopii myös sinun ikäisellesi."
b) "Onhan se aika lyhyt... Koitetaanko jotain muuta?"
c) "No, etkö halunnutkin lyhyen mekon?
Ratkaisu: Kyllä, vaihtoehto c. Tämä mamma päätti tukea tyttärensä aikuisviihde-lookkia 5200 dollarilla.
Miksi nämä vanhemmat käyttäytyvät näin? Miksi heidän lapsensa on kasvatettu niin, etteivät he osaa sanoa vanhemmilleen yhtään ystävällistä sanaa. Paitsi "minä rakastan sinua" uusimman Mercedeksen etupenkiltä.
Mikäli kaipaat toisenlaista näkökulmaa tähän elämään, satuin katsomaan pari päivää sitten laadukasta tosi-tv ohjelmaa. (Kyllä sellainenkin on tehty.) Ohjelma kertoo muutamasta rikkaasta aikuisesta, jotka lähtevät Lontoon kaduille ottamaan selvää, millaista on olla koditon. Ohjelma on aika dokumentti-tyyliin tehty. Se on asiallinen, koskettava ja ajatuksia herättävä, ja mikä parasta, ohjelman henkilöt ovat älykkäitä ja sympaattisia työssä käyviä aikuisia. Suosittelen.
Ohjelman nimi on Miljonäärit kodittomina - tai jotain vastaavaa. En muista minä päivänä katsoin sitä, enkä miltä kanavalta se tuli, mutta onneksi meillä on Google!
