Back to school

Jossain päin Suomea alkoi tällä viikolla hiihtoloma, kun meillä se taas on ohi. Viikonlopun fiilikset olivat odottavat, ja olin valmis menemään maanantaina super-energisenä kouluun, vaan toisin kävi. Oppitunti alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, mutta olin silti aivan nuutunut koko päivän. Syytän pimennysverhoja, jotka estivät ihanasta kevätilmasta nauttimisen.

Tiistaina sama juttu! Olenko nyt ymmärtänyt loman merkityksen jotenkin väärin? Enkö sittenkään ole levännyt ollenkaan, vai mistä tässä on kyse? Kieltämättä tein koulutöitäkin, mutta en nyt niin paljon ettenkö olisi ehtinyt nukkua tai ...no, viettää lomaa. Olenko huono rentoutuja?

Rakastan kaikenlaista tekemistä. On ihanaa, kun kalenteri pursuaa monipuolisia menoja; ystäviä, koulua, töitä, liikuntaa ja omia projekteja, kaikkea sopivasti. Toisinaan kuitenkin käy niin, että tulee haukattua liian suuri pala, jolloin positiivinen stressi muuttuu negatiiviseksi, ja voimavaroja koetellaan toden teolla. Kun urakka on ohi, on voittaja-olo.

Mutta entä tämä kevätväsymys, mitä sille pitäisi tehdä?

 Kuten edellisestä terveys-, liikunta- ja hyvinvointihehkutuksesta saattaa jo arvata, olen päättänyt laittaa elämäntapani remonttiin. Muutoksen ei tarvitse olla kovin suuri. Aloitan lisäämällä liikunnan määrää ja syömällä terveellisemmin. En aloita mitään superdieettiä laihduttaakseni, vaan aion pysyvästi parantaa elintapojani. Uskon vahvasti, että tämä muutos auttaa minua jaksamaan arkielämän tilanteissa.

Kyse on siis oikeasti aivan pienistä asioista, kuten taukoliikunnasta, hedelmien ja kasvisten syömisestä ja karkkien ja sipsien kokonaan pois jättämisestä. Mikäli muutos tuntuu liian vaikealta aluksi, on paras edetä pienin askelin. Jos yrittää äkillisesti muuttaa elämäntapojaan radikaalisti siinä heti onnistumatta, on luovuttamisen riski suuri. Ei heti tarvitse olla huippukunnossa tai herkkulakossa, ja sitäpaitsi, ihmisillä saa ja pitääkin olla elämässä pieniä nautintoja. Minä en ainakaan ikinä lakkaa syömästä juustoa!

Ja juuri, kun olen päättänyt laittaa fyysisen- ja siinä ohessa henkisen hyvinvointini remonttiin, postimies päättää kannustaa minua, ja tipauttaa nämä luukusta! Otin Fit:in heti mukaan bussiin luettavaksi. Ehdin eilen lukea jo melkein puolet lehdestä, ja sain paljon uutta ja hyödyllistä tietoa. Zumbaamaan en ole vielä ehtinyt, mutta illalla kävin lenkillä.
Jes!

Hiirenkorvia, pupunneniä ja muita kevään merkkejä!

Jokin aika sitten loikoilin sängyllä katsellen ulos ankeaan harmauteen. Kiinnitin huomioni lehdettömiin puihin, ja aloin kaivata pieniä vihreitä hiirenkorvia, sekä kevättä kokonaisuudessaan aurinkoisine päivineen ja pikku puroineen. Kun katselin paljasta puuta tarkemmin, huomasin, että hiirenkorvien sijaan oksilla kasvoi pieniä pupunneniä! (Jottei kenellekään jäisi tämän käsitteen merkitys epäselväksi; ohessa informoiva kuva.)


Nyt on hiihtoloma, ja tuntuu, että tästä hetkestä lähtien kevät tulee kohisemalla. Aurinko paistaa, lumet sulavat, linnut palaavat etelästä ja pienet pupunnenäni kasvattavat peitokseen hiirenkorvia. Lisäksi saatamme saada oikean järven etupihallemme, sillä talonmies kertoi, ettei pihan kaivoista toimi kuin yksi. Tämähän on jo aivan liikaa! Onhan uusi kotimme jo muutenkin aivan vertaansa vailla, mutta vielä järvinäköala parvekkeelta joka kevät, se vasta on jotakin!


Lisääntynyt valon määrä inspiroi aivan varmasti muitakin kuin minua. On tieteellisestikin todettu, että auringon valo antaa ihmisille energiaa, ja siksi juuri kevät on sopivaa aikaa päästää mielikuvitus valloilleen ja aloittaa vaikka uusi harrastus. Itse olen pitänyt ruuanlaitosta, leipomisesta ja syömisestä niin kauan kuin muistan, ja kyseisen harrastuksen parissa olen luonnollisesti viettänyt aikaa tänäkin keväänä. Olen kokeillut uusia ohjeita, sillä pyrimme vähentämään lihansyöntiä.


Eilen kuitenkin onnistuin tekemään tutusta ja turvallisesta makaronista ja soijakastikkeesta aivan syömäkelvotonta. Olen siitä aivan varma, sillä Kira maistoi sitä peräti kaksi kertaa varmistuakseen asiasta. Nimesimme ruokalajin maun mukaan "Tupakoitsijan Kuolemaksi" ja kaadoimme sen viemäristä alas. Tämän tarinan myötä haluan kehottaa minunlaisiani hätähousuja olemaan kärsivällisiä, ja yrittämään uudestaan.


Aion kuitenkin tarjoilla muutaman vaihtoehdon vastaisuuden varalle, eli "Mitä teen, jos ruuasta tulee syömäkelvotonta?"

1. 

Kaivan kaapista myslin, luonnonjogurtin ja hunajan. Paistan pari munaa ja lisään paahdettujen leipien päälle, ja ajattelen, että tämä oli muutenkin parempi vaihtoehto.

 2. 
Lähden Ricoon ja tilaan savulohisalaatin (jota söin tällä viikolla, kun olin äitini ja siskoni kanssa k.o. ravintolassa.)

3.

Syön vaikka kynsiä. Mitä tahansa muuta kuin ruokaa, jota nimitetään "Tupakoitsijan Kuolemaksi."

Ruuanlaiton ja syömisen lisäksi olen pitkästä aikaa tehnyt käsitöitä. Sain äidiltä täksi viikoksi lainaan ompelukoneen, ja olen innoissani suunnitellut tekeväni vaikka mitä. Tähän mennessä olen lähinnä ihaillut kankaitani, jotka vihdoin hain vanhempieni luota, ja piirrellyt malleja. Tänään olisi tarkoitus saada jotain konkreettistakin aikaan, mutta saapa nähdä. Tähänkin puuhaan vaaditaan kärsivällisyyttä, jota minulla ole ainakaan liiaksi.

Haluan lopuksi kertoa vielä erään positiivisen asian kevätauringosta, sillä sitä tuskin voi liikaa ylistää. Oli miten oli, sen lisäksi, että aurinko antaa energiaa, se suorastaan kutsuu ulos lenkkeilemään, luistelemaan, laskettelemaan ja pulkkailemaan. Ota siis ihmeessä kutsu vastaan, ja tee itsesi onnelliseksi! On sanomattakin selvää, että liikunta pitää mielen virkeänä ja saa sinut voimaan hyvin. 

Huh, taisin tsempata tässä jopa itsenikin liikkumaan enemmän! Aloittaisinkohan tänä keväänä kuntonyrkkeilyn, spinningin vai tanssin?

Ps. Tässä vielä viikon löytö. Tämä ihana lipasto tarttui mukaan Mimmin kirppikseltä!

Adios amigos!

Merete

Trendikäs itsepetos

Oli jo korkea aika katsoa peiliin.

Tänään klikkasin itseni taas kerran vaatteita, kenkiä ja asusteita myyvälle nelly.com – sivustolle. Alun perin aioin katsella mekkoa valmistujaisiini, mutta hetken surffailtuani totesin tarvitsevani ehdottomasti myös uudet farkkushortsit, takin ja saappaat, miksei kahdetkin. Huvittavinta on se, että minulla on kaapissa noin kymmenen juhlamekkoa. Kun näen mekon josta pidän, on se ostettava, vaikka juhlia ei olisikaan tiedossa. Ja kun seuraavan kerran oikeasti tarvitsen mekkoa, lähden ostamaan sellaista. Tästä johtuen osa mekoistani roikkuu käyttämättömänä vaatepuulla. Kenkiä taas ostan periaatteella ”onhan minulla kenkiä, mutta ei juuri tällaisia.”

Viimeksi kun tilasin vaatteita netistä, esitin itselleni erään suurimmista valheista. Tämä itsepetos, joka kostautui minulle myöhemmin, on seuraavanlainen: ”Onhan näissä vaihto- ja palautusoikeus. Voin aina palauttaa ne, jos en pysty maksamaan niitä.” Tällä metodilla tilasin muun muassa kahdet kengät, joista oli tarkoitus pitää vain yhdet ja palauttaa toiset. Kenkäparien välillä valitseminen ja erityisesti niiden palauttaminen osoittautui minulle kuitenkin ylivoimaisen hankalaksi, ja kumpaisetkin kengät virnuilevat minulle avonaisesta kaapista tälläkin hetkellä. Äitini maksoi laskun puolestani, kun perintätoimisto alkoi lähettää minulle fanipostia.

Vaikken sattumalta eksyisikään surffailuni lomassa nettikaupan sivulle, olen houkutuksille alttiina kaiken aikaa. Ostohaluihini vaikuttavat muun muassa muotiblogit ja –lehdet, joita tykkään lukea aina kun vain shoppailultani ehdin. Tunnustan myös olevani mainosten uhri, erityisesti kun on kyse kosmetiikasta. On uskomatonta, miten tuotteen näkeminen televisiossa vaikuttaa ostopäätökseen.

Kuten voit jo päätellä, kaappini pursuilee erilaisia neuleita, housuja, hameita, mekkoja ja niin edelleen. Joka aamu avaan vaatekaappini todetakseni, ettei sieltä löydy mitään puettavaa. Joskus olen jopa myöhästynyt koulusta, sillä en ole osannut päättää mitä laitan päälleni. Silloin olen tajunnut, että minun ei yksinkertaisesti auta muu kuin marssia jälleen ostoksille.

Kuulostaako tutulta? Aivan.

Ostaminen on ihanaa. Mikä olisi parempaa ajanvietettä kuin kierrellä kaupoissa ihaillen upouusia vaatteita ja hypistellen uudelta tuoksuvia kankaita? Entäpä se tunne, kun saa suunnata töihin uudet farkut jalassa? Ostamisella herkuttelun tuottama euforia kuitenkin aiheuttaa moraalisen krapulan, ja luottokorttilaskun näkeminen saa oksentamaan.

”Osteleminen on ilmaa, jota hengittää – oli rahaa tai ei”, toteaa eräs shoppailusta nauttiva mieshenkilö City-lehden haastattelussa.

Ostosriippuvuus on sairaus siinä missä kaikki muutkin riippuvuudet. Ostaminen helpottaa oloa hetkeksi, mutta pian on taas ostettava lisää. Uudet tavarat ovat kuin taikakalu ahdistuksen karkottamista varten. Ostosriippuvaista on vaikea erottaa shoppailun ja tuhlaamisen ollessa nykyään niin arkipäiväistä, eikä riippuvuudesta ole edes mitään ulkoisia merkkejä. Pahimmassa tilanteessa riippuvainen ajautuu luotto- ja pikavippikierteeseen kenenkään huomaamatta.

Pakko saada !

Elämme vain kerran, joten kukin itse päättäköön miten tehdä itsensä onnelliseksi maanpäällisen vaelluksensa aikana. Suosittelen kuitenkin tarkasti pohtimaan, tekeekö materian ympärilleen haaliminen todella onnelliseksi.