keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Back to school


Jossain päin Suomea alkoi tällä viikolla hiihtoloma, kun meillä se taas on ohi. Viikonlopun fiilikset olivat odottavat, ja olin valmis menemään maanantaina super-energisenä kouluun, vaan toisin kävi. Oppitunti alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, mutta olin silti aivan nuutunut koko päivän. Syytän pimennysverhoja, jotka estivät ihanasta kevätilmasta nauttimisen.

Tiistaina sama juttu! Olenko nyt ymmärtänyt loman merkityksen jotenkin väärin? Enkö sittenkään ole levännyt ollenkaan, vai mistä tässä on kyse? Kieltämättä tein koulutöitäkin, mutta en nyt niin paljon ettenkö olisi ehtinyt nukkua tai ...no, viettää lomaa. Olenko huono rentoutuja?

Rakastan kaikenlaista tekemistä. On ihanaa, kun kalenteri pursuaa monipuolisia menoja; ystäviä, koulua, töitä, liikuntaa ja omia projekteja, kaikkea sopivasti. Toisinaan kuitenkin käy niin, että tulee haukattua liian suuri pala, jolloin positiivinen stressi muuttuu negatiiviseksi, ja voimavaroja koetellaan toden teolla. Kun urakka on ohi, on voittaja-olo.

Mutta entä tämä kevätväsymys, mitä sille pitäisi tehdä?

 Kuten edellisestä terveys-, liikunta- ja hyvinvointihehkutuksesta saattaa jo arvata, olen päättänyt laittaa elämäntapani remonttiin. Muutoksen ei tarvitse olla kovin suuri. Aloitan lisäämällä liikunnan määrää ja syömällä terveellisemmin. En aloita mitään superdieettiä laihduttaakseni, vaan aion pysyvästi parantaa elintapojani. Uskon vahvasti, että tämä muutos auttaa minua jaksamaan arkielämän tilanteissa.

Kyse on siis oikeasti aivan pienistä asioista, kuten taukoliikunnasta, hedelmien ja kasvisten syömisestä ja karkkien ja sipsien kokonaan pois jättämisestä. Mikäli muutos tuntuu liian vaikealta aluksi, on paras edetä pienin askelin. Jos yrittää äkillisesti muuttaa elämäntapojaan radikaalisti siinä heti onnistumatta, on luovuttamisen riski suuri. Ei heti tarvitse olla huippukunnossa tai herkkulakossa, ja sitäpaitsi, ihmisillä saa ja pitääkin olla elämässä pieniä nautintoja. Minä en ainakaan ikinä lakkaa syömästä juustoa!

Ja juuri, kun olen päättänyt laittaa fyysisen- ja siinä ohessa henkisen hyvinvointini remonttiin, postimies päättää kannustaa minua, ja tipauttaa nämä luukusta! Otin Fit:in heti mukaan bussiin luettavaksi. Ehdin eilen lukea jo melkein puolet lehdestä, ja sain paljon uutta ja hyödyllistä tietoa. Zumbaamaan en ole vielä ehtinyt, mutta illalla kävin lenkillä.
Jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti