Trendikäs itsepetos

Oli jo korkea aika katsoa peiliin.

Tänään klikkasin itseni taas kerran vaatteita, kenkiä ja asusteita myyvälle nelly.com – sivustolle. Alun perin aioin katsella mekkoa valmistujaisiini, mutta hetken surffailtuani totesin tarvitsevani ehdottomasti myös uudet farkkushortsit, takin ja saappaat, miksei kahdetkin. Huvittavinta on se, että minulla on kaapissa noin kymmenen juhlamekkoa. Kun näen mekon josta pidän, on se ostettava, vaikka juhlia ei olisikaan tiedossa. Ja kun seuraavan kerran oikeasti tarvitsen mekkoa, lähden ostamaan sellaista. Tästä johtuen osa mekoistani roikkuu käyttämättömänä vaatepuulla. Kenkiä taas ostan periaatteella ”onhan minulla kenkiä, mutta ei juuri tällaisia.”

Viimeksi kun tilasin vaatteita netistä, esitin itselleni erään suurimmista valheista. Tämä itsepetos, joka kostautui minulle myöhemmin, on seuraavanlainen: ”Onhan näissä vaihto- ja palautusoikeus. Voin aina palauttaa ne, jos en pysty maksamaan niitä.” Tällä metodilla tilasin muun muassa kahdet kengät, joista oli tarkoitus pitää vain yhdet ja palauttaa toiset. Kenkäparien välillä valitseminen ja erityisesti niiden palauttaminen osoittautui minulle kuitenkin ylivoimaisen hankalaksi, ja kumpaisetkin kengät virnuilevat minulle avonaisesta kaapista tälläkin hetkellä. Äitini maksoi laskun puolestani, kun perintätoimisto alkoi lähettää minulle fanipostia.

Vaikken sattumalta eksyisikään surffailuni lomassa nettikaupan sivulle, olen houkutuksille alttiina kaiken aikaa. Ostohaluihini vaikuttavat muun muassa muotiblogit ja –lehdet, joita tykkään lukea aina kun vain shoppailultani ehdin. Tunnustan myös olevani mainosten uhri, erityisesti kun on kyse kosmetiikasta. On uskomatonta, miten tuotteen näkeminen televisiossa vaikuttaa ostopäätökseen.

Kuten voit jo päätellä, kaappini pursuilee erilaisia neuleita, housuja, hameita, mekkoja ja niin edelleen. Joka aamu avaan vaatekaappini todetakseni, ettei sieltä löydy mitään puettavaa. Joskus olen jopa myöhästynyt koulusta, sillä en ole osannut päättää mitä laitan päälleni. Silloin olen tajunnut, että minun ei yksinkertaisesti auta muu kuin marssia jälleen ostoksille.

Kuulostaako tutulta? Aivan.

Ostaminen on ihanaa. Mikä olisi parempaa ajanvietettä kuin kierrellä kaupoissa ihaillen upouusia vaatteita ja hypistellen uudelta tuoksuvia kankaita? Entäpä se tunne, kun saa suunnata töihin uudet farkut jalassa? Ostamisella herkuttelun tuottama euforia kuitenkin aiheuttaa moraalisen krapulan, ja luottokorttilaskun näkeminen saa oksentamaan.

”Osteleminen on ilmaa, jota hengittää – oli rahaa tai ei”, toteaa eräs shoppailusta nauttiva mieshenkilö City-lehden haastattelussa.

Ostosriippuvuus on sairaus siinä missä kaikki muutkin riippuvuudet. Ostaminen helpottaa oloa hetkeksi, mutta pian on taas ostettava lisää. Uudet tavarat ovat kuin taikakalu ahdistuksen karkottamista varten. Ostosriippuvaista on vaikea erottaa shoppailun ja tuhlaamisen ollessa nykyään niin arkipäiväistä, eikä riippuvuudesta ole edes mitään ulkoisia merkkejä. Pahimmassa tilanteessa riippuvainen ajautuu luotto- ja pikavippikierteeseen kenenkään huomaamatta.

Pakko saada !

Elämme vain kerran, joten kukin itse päättäköön miten tehdä itsensä onnelliseksi maanpäällisen vaelluksensa aikana. Suosittelen kuitenkin tarkasti pohtimaan, tekeekö materian ympärilleen haaliminen todella onnelliseksi.