Hiirenkorvia, pupunneniä ja muita kevään merkkejä!

Jokin aika sitten loikoilin sängyllä katsellen ulos ankeaan harmauteen. Kiinnitin huomioni lehdettömiin puihin, ja aloin kaivata pieniä vihreitä hiirenkorvia, sekä kevättä kokonaisuudessaan aurinkoisine päivineen ja pikku puroineen. Kun katselin paljasta puuta tarkemmin, huomasin, että hiirenkorvien sijaan oksilla kasvoi pieniä pupunneniä! (Jottei kenellekään jäisi tämän käsitteen merkitys epäselväksi; ohessa informoiva kuva.)


Nyt on hiihtoloma, ja tuntuu, että tästä hetkestä lähtien kevät tulee kohisemalla. Aurinko paistaa, lumet sulavat, linnut palaavat etelästä ja pienet pupunnenäni kasvattavat peitokseen hiirenkorvia. Lisäksi saatamme saada oikean järven etupihallemme, sillä talonmies kertoi, ettei pihan kaivoista toimi kuin yksi. Tämähän on jo aivan liikaa! Onhan uusi kotimme jo muutenkin aivan vertaansa vailla, mutta vielä järvinäköala parvekkeelta joka kevät, se vasta on jotakin!


Lisääntynyt valon määrä inspiroi aivan varmasti muitakin kuin minua. On tieteellisestikin todettu, että auringon valo antaa ihmisille energiaa, ja siksi juuri kevät on sopivaa aikaa päästää mielikuvitus valloilleen ja aloittaa vaikka uusi harrastus. Itse olen pitänyt ruuanlaitosta, leipomisesta ja syömisestä niin kauan kuin muistan, ja kyseisen harrastuksen parissa olen luonnollisesti viettänyt aikaa tänäkin keväänä. Olen kokeillut uusia ohjeita, sillä pyrimme vähentämään lihansyöntiä.


Eilen kuitenkin onnistuin tekemään tutusta ja turvallisesta makaronista ja soijakastikkeesta aivan syömäkelvotonta. Olen siitä aivan varma, sillä Kira maistoi sitä peräti kaksi kertaa varmistuakseen asiasta. Nimesimme ruokalajin maun mukaan "Tupakoitsijan Kuolemaksi" ja kaadoimme sen viemäristä alas. Tämän tarinan myötä haluan kehottaa minunlaisiani hätähousuja olemaan kärsivällisiä, ja yrittämään uudestaan.


Aion kuitenkin tarjoilla muutaman vaihtoehdon vastaisuuden varalle, eli "Mitä teen, jos ruuasta tulee syömäkelvotonta?"

1. 

Kaivan kaapista myslin, luonnonjogurtin ja hunajan. Paistan pari munaa ja lisään paahdettujen leipien päälle, ja ajattelen, että tämä oli muutenkin parempi vaihtoehto.

 2. 
Lähden Ricoon ja tilaan savulohisalaatin (jota söin tällä viikolla, kun olin äitini ja siskoni kanssa k.o. ravintolassa.)

3.

Syön vaikka kynsiä. Mitä tahansa muuta kuin ruokaa, jota nimitetään "Tupakoitsijan Kuolemaksi."

Ruuanlaiton ja syömisen lisäksi olen pitkästä aikaa tehnyt käsitöitä. Sain äidiltä täksi viikoksi lainaan ompelukoneen, ja olen innoissani suunnitellut tekeväni vaikka mitä. Tähän mennessä olen lähinnä ihaillut kankaitani, jotka vihdoin hain vanhempieni luota, ja piirrellyt malleja. Tänään olisi tarkoitus saada jotain konkreettistakin aikaan, mutta saapa nähdä. Tähänkin puuhaan vaaditaan kärsivällisyyttä, jota minulla ole ainakaan liiaksi.

Haluan lopuksi kertoa vielä erään positiivisen asian kevätauringosta, sillä sitä tuskin voi liikaa ylistää. Oli miten oli, sen lisäksi, että aurinko antaa energiaa, se suorastaan kutsuu ulos lenkkeilemään, luistelemaan, laskettelemaan ja pulkkailemaan. Ota siis ihmeessä kutsu vastaan, ja tee itsesi onnelliseksi! On sanomattakin selvää, että liikunta pitää mielen virkeänä ja saa sinut voimaan hyvin. 

Huh, taisin tsempata tässä jopa itsenikin liikkumaan enemmän! Aloittaisinkohan tänä keväänä kuntonyrkkeilyn, spinningin vai tanssin?

Ps. Tässä vielä viikon löytö. Tämä ihana lipasto tarttui mukaan Mimmin kirppikseltä!

Adios amigos!

Merete